keskiviikko, 8. helmikuuta 2012

Kuulumisia

Arpajaishumun keskeltä haluan ehdottomasti jakaa myös hieman kuulumisia.
Pari päivää on mennyt huutiskohteiden parissa, pitääkö aina laittaa monta vaatetta kerralla myyntiin, ja sitten pakata, teipata, kirjoitella osoitteita ihan liikaa kerralla? Sitten vitkutan ja vitkutan urakan aloittamista, kunnes huomaan että kello onkin paljon, ja pitää hirveellä kiireellä sulloa vaatetta kuoreen, että ehtisi postiin ennen kello viittä. Riiviö huomaa hetkensä koittaneen, kun äidin keskittyminen on muualla, alkaa järjetön kodin sotkeminen. En edes ymmärrä miten joku voi keksiä niin monta uutta tapaa tehdä sotkua.

Eilen tämä äiti ehti jo huolestua, kun ei Eppua kuulunut koulusta kotiin. Matkat taittuvat bussilla, joten ei voinut joutua yleisestä vetelehtimisestä, tai esim ojissa kieriskelemisestä kuten siskollani oli tapana tehdä omassa lapsuudessaan. Ehdin jo soittaa opettajalle, koulun kansliaan (mikä tosin oli kiinni), parille luokkatoverille ja etsintäpartion lähetin myös, kun ovelta kuului tuttu koputus. Poika oli myöhästynyt bussista, koska veistokerhon opettaja oli pitänyt kerhoa vähän pitkään, ja päättänyt sitten lähteä kävelemään kotiin. Noin yleensä ottaen kannatan hyötyliikuntaa, mutta koulu sijaitsee 10 kilsan päässä, ja kovassa pakkasessa voi tulla äitiä ikävä noinkin pitkällä matkalla. Onneksi joku ystävällinen täti oli ottanut lapsen kyytiin, ja saimme pojan kotiin normaalilla ruumiinlämmöllä varustettuna.

Kevennyksenä väliin vähän pakkaskuvia eiliseltä.


Lähdettiin Nopan kanssa nauttimaan raikkaasta ilmasta, jostain postilaakon uumenista löytyi myös ilmeisen tärkeä posti, joten Haavisto pääsi ulkoilemaan meidän kanssamme.




                        Haavisto tosin paiskattiin surutta hankeen, kun löydettiin näin hieno kivi!


Tähän sitten pysähdyttiinkin suhteellisen pitkäksi aikaa ihmettelemään. Kaikki meni kuitenkin hyvin siihen asti kunnes nähtiin ihka oikea hauva! Sen jälkeen ei kiinnostanut kivi, äiti tai pulkka jota oltiin menossa hakemaan.


Kun hauva ja sen isäntä olivat kyllästyneet leikkimään Nopan kanssa, he lähtivät kävelemään, ja arvatkaas kuka lähti seuraamaan? Tässäkään kuvassa hauvaa ei enää näy (tai pisteenä tuolla tien yläpäässä), mutta lapsi vaan erittäin sinnikkäästi seurasi heitä reilun kilsan. Yritin myös perinteistä "hei hei, äiti lähtee nyt kotiin"-kikkaa, sain vastaukseksi vaan heipat ja vilkutuksen takaisin.


Turha varmaan mainita, että niiiin tiesin lapsen väsähtävän samantien kun pitäisi aloittaa kotimatka. Ja mähän olin jo käyttänyt alkumatkasta kaikki mieleen tulleet lahjonta-, kiristys- ja uhkailukeinot, joten olin aika tyhjän päällä. Noppa pyysi jatkuvasti syliin, minä yritän selittää että "mähän sanoin ettet jaksa kävellä, ja etten sua sitten kanna takaisin, vaan saat omilla jaloillasi tallustaa".


Mulla oli kuitenkin niin kipeä selkä, ja niska-hartiaseutu, etten olisi edes pystynyt kantamaan, mitä en kyllä edes halunnut. Otin sitten valokuvia rauhassa, ja annoin lapsosen istua ja kerätä voimia.



Lähinnä se kuitenkin kieri maassa ja antoi kaikin keinoin mun ymmärtää että mun velvollisuus olisi vähintään juosta kotiin hakemaan pulkka, jossa voisin arvon herran vetää edessä olevan mäen ylös. Tässä vaiheessa matkaa kotiin on noin 200 metriä.


Jostain kummasta kaveri sai äkkiä roimasti energiaa (kuuhullu?) ja juoksi loppumatkan kotiin, osoittaen samalla kuuta ja huutaen sen nimeä.

Haluan myös kertoa että olen visusti päättänyt rajoittaa shoppailua, ja menestynyt tässä asiassa erittäin huonosti. Tasapainottavana tekijänä voin kuitenkin todeta että olen myynyt paljon vaatetta, ja kiikuttanut kaverin pojalle 2 Ikean kassillista.

Alkaa myös pikkuhiljaa hermostuttamaan 24.1 tilatut vaatteet, jotka eivät ole vieläkään saapuneet. Millä ne oikein tuodaan, koiravaljakolla? Espoosta olisi ehtinyt kävelläkin tänne jo monta kertaa. 30.1 olen saanut yhden vastauksen viiteen lähettämääni viestiin, sen jälkeen ei mitään. Oli ihan tasan tarkkaan viimeinen kerta kun sieltä tilaan mitään, enpä ole ikinä missään törmännyt noin huonoon asiakas"palveluun".

Paljon uusia lukijoitakin on tullut mukaan, tervetuloa vaikka olisittekin vaan arpajaisten takia liittyneet ;)


3 kommenttia:

  1. Tutulta kuulostaa tuo kävelyreissu! Meillä sitä harrastaa vaan kaksi nuorempaa, ja siihen vielä yleensä bonuksena nukenrattaat.

    Minä olen tullut siihen tulokseen, että ostolakkoon ei kannata alkaa keväällä, kun on alet ja kesälläkin on sama homma. Huhtikuussa on Hullut päivät, ja lokakuussa myös. Väliin jää ehkä syyskuu, jolloin voi yrittää.

    VastaaPoista
  2. Huh, kuulostaa todella pitkältä kävely reissulta... onneksi poika sai kyydin :)
    Olen kanssa muutaman kerran huolestunut, kun ei kuulu kotiin...
    Hihhih... (anteeksi, että hihittelen). Noppa on valloittava persoona! (tiedän, tiedän... äitiä ei huvittanut sillä hetkellä) ;))
    Ihanaa loppuviikkoa teille ♥

    VastaaPoista
  3. Triinu: Aleja taitaa olla vähän joka kuussa. Onneksi täällä maalla sentään missaa kokonaa Hullut Päivät, mutta nyt on joku Stockan juhlavuosi, ja netissäkin vaikka mitä alea! Ja mä joudun varmaan tilaamaan ainakin jotain astioita...

    Marru: Mä olen just niitä äitejä jotka heti ajattelee että jotain kamalaa on tapahtunut, jos ei lasta kuulu kotiin. Kun tosiaan loogisin selitys kuitenkin on että myöhästyy bussista... Onneksi täällä maalla asuu ystävällisiä ihmisiä =) Ja Noppa on niiin itsepäinen, kekseliäs ja villi vekara, että välillä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Jälkikäteen on kuitenkin hyvä nauraa, ja itse olin ihan kamala pienenä, että ehkä oon vaan ansainnut tämän =)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!