Hyvää uutta vuotta!

Oikein ihanaa uutta vuotta 2012 kaikille!

p.s. olkaahan varovaisia niiden rakettejen kanssa.

Joulun lahjoja

Sitten sitä postausta lempilahjoista! Lahjoja tuli taas paljon (ja osan olen jo unohtanut), joten otin kuvan vaan parista lempparista.

Epun yksi suosikki oli tämä Lego Ninjago-sarjan Carmageddon linna. Siinä on jotain liikkuvia osia, ja ton hämähäkin saa hyppäämään, en vaan tiedä miten ja sain jo linnan atomeiksi kun yritin ottaa siitä kuvaa.

Toinen suosikki oli tämä muovinpalanen, jota kuulemma Beybladeksi myös kutsutaan. Menee ihan yli äidin ymmärryksen. Tarkoitus on pyörittää noita hyrriä tossa areenalla ja jotenkin ne sitten siinä olevinaan taistelee.

Tästä lahjasta äitikin tykkää, ainakin tästä reikä seinässä-pelistä ja siitä missä ammutaan ufoja, ninjoja ja dinosauruksia. Kyseessä siis Wii play motion.

Lisäksi Eppu sai mm. kirjoja, lisää Legoja, tossut, paidan, kylpytakin, kemistin aloituspakkauksen, pehmolelun, varashälyttimen, villasukat, suklaata ja pelejä.

Noppa sai pienen punaisen hellan. Nyt toivotaan että tämä kiinnostaisi tulevaisuudessakin enemmän kuin oikea hella.

Paketeista löytyi myös kattiloita, paistinpannu, vähän ruokaa ja lastoja sun muuta.

Suosikkeja oli myös Hugo-hauva, joka haukkuu, ulisee, kuorsaa ja antaa tassua. Sekä tietysti "puupaa"-auto.

Noppa sai myös kirjoja, autoja, Brion junaradan missä on patterilla kulkeva veturi, tossut, paidan, pipon, Duploja, pehmolelun, villasukkia, puisen bussin, pallonkuljetusradan, puisia työkaluja, Brion koottavan pöllön, Salama McQueen päältäajettavan auton ja kengät.

Itse en toivonut muuta kuin lämpimät kengät, ja sainkin nämä Riekerin lampaanvillalla vuoratut saappaat. Ovat tosi hyvät jalassa, tykkään kovasti.

Omista paketeista löytyi myös sisustustavaraa, kirja, kahdet ihanat piiiitkät villasukat, paita, suklaata ja yllättäen muutamasta paketista rahaa. Rahat pistän kaikki makkarin sisustamiseen, kunhan vaan pääsen hommassa alkuun.

Erilainen joulu

Siis hyvin poikkeava siitä millaisena sen unelmissani näin. Kokemuksena kuitenkin erittäin mielenkiintoinen.

Perjantaina käytiin viemässä lahjoja sukulaisille ja ruokaostoksilla. Cittarista bongasin valkoisen muovikuusen, ja sinne katosi sillä sekunnilla mun vakaa päätös ettei tänä jouluna meille tule kuusta. Vaikka kuinka on kissa ja riiviö, niin kuusi oli saatava. Perustelin asian itselleni niin, että tämä on pieni kuusi, melkein kuin olisi pari oksaa vaan...

Iloisena yllätyksenä löysin kaapista tällaiset ihanat enkelipallot. Ei ole kyllä pienintäkään aavistusta mistä ne ovat ilmestyneet. Pallot, ja muutkin koristeet, ovat saaneet kyytiä joulun aikana. On tainnut kuusi kaatuakin pari kertaa.

Aattona oli ohjelmassa vielä parin huoneen imurointi, vessojen siivoukset ja vähän muutakin siivoushommaa, pipareita ja torttuja myös leivottiin ja tehtiin ruokaa. Ja tietysti huomattiin jo heti aamusta että vettä ei tule ja Noppa on ripulissa. Eli puuhaa päivä täynnä, vaikka piti vaan maata jossain sohvannurkassa ja juoda glögiä. Toisaalta ei ehtinyt kiinnittää niin paljon huomiota lasten marinaan (mitä oli varmasti paljon) eikä niiden nahisteluihin myöskään. Eipä tultu katseltua kelloakaan ja oltiin tyytyväisenä ruokapöydässä kun pukki saapui.

Noppa oli kiinnostunut joulupukista just tasan tän kuvan ottamisen verran. Esitti pukille jotain tanssia ja sitten riitti. Isompi lapsi tunnisti pukin heti jo ovella. Eli oltaisi pärjätty varmasti myös ilman pukkia. Aika kalliita ovat myös nykyään nämä pukit, mietin että kumpikohan on kalliimpi tuntitaksaltaan, maksullinen nainen vai pukki?

Lapsonen näki lahjat, ja luuli tietysti että kaikki on sille. Hirveä huuto kun joku paketti olikin veljelle. Ja isoveli tietysti laski että pikkuveli sai ihan varmasti enemmän paketteja.
Äitiä lahjakasa hivenen ahdisti, oli säkki, neljä muovikassia, paperikassi, pari isoa mitkä ei mahtuneet minnekään ja mummin luona vielä säkillinen. Kotoa ei kuitenkaan tullut kuin pari pakettia per nenä, joten paljon kiitoksia kaikille meitä muistaneille.

Eppu ei todellakaan suostunut pukemaan mitään jouluista päälleen, joten pukki otettiin vastaan verkkatakissa. Pukin syliin kuitenkin istui ja lauloikin tälle ihan soolona.

Lämpötila meillä on ollut koko joulun noin 30. Hikeä on pukannut pintaan, eikä suihkuun ole päässyt. Meillä ei siis ole edelleenkään vettä. Tänään saimme päivällä hetken, pestiin pyykkiä, kylvettiin, laitettiin astianpesukone hurisemaan ja vedettiin vessat!

Aatto meni niin nopeasti ettei veden puuttumista ehtinyt kunnolla huomaamaan. Joulupäivänä se sitten iski kunnolla niskaan, alkoi olemaan pöntöt täynnä, ei ollut juotavaa, ei päässyt pesemään hampaitaan tai käsiään, ripulipyykkiä ämpärit pullollaan. Vikapäivystys pois päältä, kunnan nettisivuilla ei mitään infoa, kenelläkään ei tietoa mitä on tapahtunut ja milloin asia korjataan. Tapanina iski myrsky ja meni vielä sähköt. Iltapäivällä kun pimeässä sytyttelin kynttilöitä, alkoi olemaan jo todella epätodellinen olo. Väsynyt ja uupunut.

Saatiin kuitenkin sähköt illalla, tuntui sekin pieneltä ihmeeltä. Me säästyttiin vielä ihan kaikilta myrskyn tuhoilta. Talomme sijaitsee tavallaan kuopassa ja on todella hyvin suojassa. Pihatuolit olivat paikoillaan, lasten lelut myös. Ainoat myrskyn merkit olivat kaatunut muovilapio, mikä oli seinää vasten pystyssä ja noin 20cm pitkä risu etupihalla. Ja tosiaan 100m päässä lensivät puut juurineen...

Tänään on alkanut toimimaan netti, tosin päivällä toimi vaan kännykällä 2G verkossa. Monilla täällä lähellä ei toimi ollenkaan. Osa sukulaisista ja ystävistä on edelleen ilman sähköä ja vettä, luvattu että ehkä saavat uudeksi vuodeksi. Monella tapaa erilainen joulu, Eppu tosin sanoi että on ollut paras joulu ikinä!

Suosikkilahjoista on tulossa oma postauksensa kunhan ehdin, ja saadaan tämä vesikaaos alta pois. Pakko oli vaan ottaa pikaisesti kuva, kun Noppa hiipi leikkimään Epun uudella Ninjago-linnalla, kun tämä pelasi olkkarissa pahaa aavistamattomana Wiitä.

Puuttuva elementti

Neljä elementtiä, vesi, ilma, maa ja tuli. Takassa tuli, maa jalkojen alla ja hengitämme suhteellisen kuumaa huoneilmaa tällä hetkellä. Ulkona sataa vähän. Eli onhan ne kaikki tavallaan läsnä. Voisin keittää kupin teetä, pestä hampaat ja mennä suihkuun. Niin juuri, voisin jos pystyisin.

Meille ei nimittäin tule vettä. Ei pisaraakaan, ei ole tullut koko jouluna. Onneksi käytiin sentään joulusaunassa jo perjantaina. Aattona heti aamusta oli vesi poissa. Kunnalla on vikapäivystys, päivystäjä on tosin pistänyt kännykän pois päältä.

Ehkä tämä muuten menisi, mutta Nopalla on paha ripuli. Muutaman kerran on ripuloinut itsensä takaa niskaan ja hiuksiin asti, edestä napaan. Koita sitä sitten paperilla puhdistaa... Ja tietysti myös vaatteet on yltäpäältä sonnassa, eikä niitä saa edes likoamaan mihinkään. Vessaa ei saa vedettyä, ei pestyä käsiä eikä hampaita. On meinannut itku tulla tässä moneen kertaan.

En yleensä edes juo vettä kovin paljoa, mutta nyt tekee ihan järjettömästi mieli lasillista. Sellainen on ihmismieli, haluaa sitä mitä ei voi saada.

Vettä pitää ihan itsestäänselvyytenä. Kun on pari päivää ilman vettä, niin tajuaa miten tärkeää se oikeasti on. Kunnanvaltuutetulta kuulin että kukaan ei tiedä missä vika on, ja voi jatkua vaikka kuinka kauan vedettömyys.

Muuten meillä oli ihan mukava aatto, pistän siitä sitten erillistä postausta.

Joulumieli löytyi!

Niin se vaan sieltä mielen syövereistä kaivettiin taas esille. Ensin ei meinannut löytyä sitten millään, ulkona oli ihan mustaa ja märkää, ja minun rakas joulu on valkoinen ja taianomainen.

Vaan eilen oli esikoisen koulun joulujuhla, ihanassa vanhassa Seuraintalossa. Meidän perhe oli myöhässä, tottakai. Päästiin istumaan ihan perimmäiseen nurkkaan, mutta istumaan kuitenkin!
Ensimmäiseksi pienet tontut kantoivat valon saliin. Siinä vaiheessa jo tuntui pieni kuperkeikka sydämessä.

Vaan kohta jo sytytettiin kynttilät kuuseen, ihan aidot ja ihanat. Laulettiin yhteislauluja, just niitä parhaimpia joululauluja. Siinä vaiheessa tunsi kuinka joulu valtasi ihan koko kehon.

Epun luokka esitti jouluevankeliumin. Eppu halusi, ja sai olla, Josef, koska se on kuulemma hyvä jäbä. Otin tietysti kuviakin, mutta aika hämäriä tuli niistä, kun salin perukoilta kuvasin.

Juhlat olivat muutenkin mukavat, nähtiin Muumien joulu, lauluesityksiä, akrobatiaa ja tanssia. Ja laulettiin lisää, kaikki yhdessä!

Tänään aamulla kun heräsin, luulin että sataa vettä. Nousin ylös ja avasin verhot, kiljuin ilosta! "Ulkona on joulu", huusin ja puin äkkiä vaatteet päälle ja säntäsin ulos kameran kanssa.

Otin kuvia sormet kohmeessa, hanskoja en ehtinyt etsiä, oli niin kiire. Olihan lumesta saatava kuvia, jos aattona sataa vettä, niin tulostan vaan isot kuvat ikkunoihin ja leikin etten tiedä muusta.

Onhan joulumieltäni toki koeteltu. Eppua jännittää, ja jännitys purkautuu valittamisena ja mariseekin tuo lapsi. Ihan jatkuvasti. Ei jaksa siivota ja pikkuveli ärsyttää. Noppaa väsyttää ja se ulvoo. Äiti laittaa korvatulpat korviin ja ihanat vaaleanpunaiset aurinkolasit silmilleen.

Nyt ei sovi menettää hyvää fiilistä ja joulun tunnelmaa. Siivotaan tänä vuonna vähän vähemmän, ei stressata siitä. Syödään jotain mikä maistuu koko perheelle, ei osteta väkisin pöytää täyteen lanttulooraa, kun kukaan ei sitä syö.

Vähennetään valoja, niin ei pölyt näy. Sytytetään kynttilöitä, niin tulee ihana tuoksu kotiin. Leivotaan piparit ja tortut vasta aattona, tai jos ei ehditä niin ostetaan vaikka valmiina.

Tulin äsken aivan ihanasta konsertista, Jippu lauloi kirkossa. Ah, aivan ihanaa ja kaunista tulkintaa, kylmät väreet hiipivät käsiin ja meinasi tukka nousta pystyyn. Ja tämä konsertti oli ilmainen, aivan käsittämätöntä. Ihan paras joululahja.

Kerrankin väsynyt pieni Nuppunen

Meillä asuu iltavilli vm-09. Vanhempi poika taas nukahtaa illalla ajoissa ja herää aamuisin aina ensimmäisenä. Yksi ilta meidän piti katsoa Harry Potteria Epun kanssa, kunhan vaan saadaan Noppa ensin nukkumaan. No eihän se ihan niin sitten mennyt, Eppu ehti väsähtää ja Noppa ei taas nukahtanut millään.

Noppa ei myöskään nuku päikkäreitä, tai joskus saattaa satunnaisesti nukahtaa hetkeksi autoon. Iltaisin kestää tuntikausia rauhoittumisessa, joskus on kierinyt sängyssään yli kolme tuntia. Tosin sen jälkeen kun lopetti päikkäreiden nukkumisen, on nukahtaminenkin sujunut suht helposti.

Eli tämä on meillä harvinainen näky. Kaveri nukahti jo ennen nukkumaanmenoaikaa sohvalle puoliksi istuen. Huomatkaa myös vaatetus =) Tähtihousut pitää olla, tietysti, mutta myös tähtipaita (eli Kameleontin raitapaita tuolla t-paidan alla). Sitten löytyikin kaapista muutaman tunnin päästä paita missä on hippo, eihän sitä sopinut jättää sinne lojumaan, joten päälle vaan! Eikä sitä alempaa paitaa saanut tietenkään missään nimessä ottaa pois...

Nukkuva pieni lapsi on jotenkin vaan niin suloinen, että sitä jää tuijottamaan hymyssä suin. Ehkä myös siksi että on hyvä muistaa tämäkin puoli, kaiken sen riehumisen ja paikkojen tuhoamisen keskellä mitä päivisin koetaan.

Pieni kurkistus Villervallan kevääseen

Villervalla julkaisi muutaman kuvan tulevasta kevätmallistosta. Värikästä näyttää olevan edelleen, vähemmän tähtiä kuin ennen, ainakin näissä kuvissa.

Jos nyt oikein ymmärsin niin tältä näyttävät kevään takit. Eli yksivärisiä, kuosi "dotstar" on poistunut ja tilalle tullut tuo ruutu. Uusia värejä olisi sininen ja pinkki, tomaatinpunainen ja violetti olisivat poistuneet valikoimasta. Itse en lämpene siniselle, enkä ole oikein varma tosta ruudustakaan. Onneksi mallistosta löytyy vielä vihreä, keltainen ja turkoosi kuitenkin! Olen myös iloinen että tämän hamsterin kaapista löytyy ensi kevääksi tähtitakki, ei ole ihan niin mieluinen toi yksivärinen vaihtoehto.

Raitamallisto on myös vähän muuttunut. Canvashousuja on taas tulossa. Keltainen setti (paita, huppari ja housut) näyttää todella pirteältä! Takana seisovalla tytöllä näkyy tähtilegginsit, eli on dotstaria ainakin jossain muodossa tulossa siitä pitävälle.

Tässä näkyy vähän leveämpää raitaa, ruutua ja farkkua. En nyt vaan yhtään tykkää tosta uudesta raidasta, perinteisempi sateenkaariväritys oli mieluisampi. Tästä tulee jotenkin 80-luku mieleen.

Tämä äiti (ja varmasti lapsi myös) jäi kaipaamaan enemmän tähtiä. Nyt ei oikein iskenyt muuta kun tuo keskimmäisen kuvan setti, ja se on varmasti ihana myös vihreänä ja turkoosina.

Kuulumisia

Vaikka eipä tässä paljon mitään erikoista ole tapahtunut.
Eilen oltiin Epun koululla vanhempainillassa. Oli vähän erilainen vanhempainilta kuin yleensä, nyt olivat mukana myös koululaislapsoset ja pikkusisaretkin saivat tulla mukaan. Luokka esitti Lucia-kulkueen ja soittivat pentatonisia nokkahuiluja kaanonissa. Koettiin myös pienimuotoinen kriisi, kun Noppa ei saanut osallistua kulkueeseen. Korvia vihlova kirkuminen onneksi lakkasi siinä vaiheessa, kun lapset tulivat kynttilöineen ja laulaen ruokasaliin. Niin, ja sillä aikaa kun Epun luokka pukeutui ja valmistautui esitykseen, kaikki muut pikkusisarukset istuivat paikoillaan ja joivat glögiä, meidän pieni taas juoksi rinkiä ympäri ruokasalia, välillä rämpytti valoja, teki pikaspurtin Epun luokkaan ja takaisin, ja sitten paukutettiin kaikkia ovia mitä löydettiin ja tultiin käymään pöydässä siksi aikaa että ehdittiin kaatamaan lasillinen vettä lattialle. Onneksi sinne saapui myöhässä myös pari muuta riehakasta pienokaista, juoksivat sitten kolmistaan kilpaa ja villitsivät myös ne rauhallisemmat lapset. Sen jälkeen Noppa väsähtikin ja alkoi syömään vahaliituja ja muovailuvahaa.
Kun oltiin lähdössä, huomasin että lapsi oli ripuloinut itsensä ja vaatteensa.

Mutaiseen ja kuraseen lapseen, tai lähinnä niihin likaisiin vaatteisiin kyllästyneenä tilasin silloin taannoin Ellokselta fleecevuoratun kumipuvun. Ostos alkoi melkein harmittamaan, kun sen saapumispäivänä satoi lunta ja oli pakkasta. Nyt kuitenkin olen iloinen että sen tilasin, eipä tuolla ulkona oikein muuta varustusta tarvitse tällä hetkellä. Olen niiiin kyllästynyt tohon ilmaan, että haluaisin paeta jouluksi jonnekin pohjoiseen, jonnekin missä olisi lunta!

Tämä Elloksen puku on pelittänyt ihan yhtä hyvin, kuin vaikka Tretornit tai Ticketin 2-osaiset. Ainoastaan lahkeensuusta on päässyt vettä sisään, ja alla oli silloin nämä Molo Kidsin loskasaappaat. Niissä on varret sivusta auki, joten kaikki vedet pääsevät suoraan sukkiin.

Tämän verran meillä on ollut maksimissaan lunta tänä talvena,. Tässäkin kuvassa vallitsee lämpötila monta astetta plussan puolella ja sataa vettä, eikä seuraavana aamuna ollut enää lunta.

Noppa sai synttärilahjaksi tollaisen palikkakärryn. Palikat on varmaan kaikki jo kateissa, mutta kärry on kiva ja sitä raahataan perässä (tai olalla) joka päivä. Jostain syystä tämä on myös kissan suosikkilelu. Olen liian monena yönä herännyt siihen, kun katti leikkii tällä kärryllä.

P.S. haluaisin myös kertoa että jos näette mainoksen, missä luvataan kuvakirjan tekemisen olevan niin helppoa ja mukavaa, vain 5 minuuttia ja kirja on valmis, niin älkää uskoko sitä. Tein isovanhemmille tulevaa kirjaa 2 PÄIVÄÄ, hermot meni totaalisesti ja meinasin heittää koneen ikkunasta ja käydä ostamassa neljä rasiaa suklaata kirjojen tilalle.

Tik tak, tik tak...

Kuulen ihan selvästi biologisen kellon tikityksen. Harmi etten ole niin musikaalinen kuin Gwen Stefani, voisin tehdä siitä biisin jos toisenkin.
Oikeastaan kuulen kahden äänen puhuvan päässäni. Tämäkin tietysti voi olla alkavan skitsofrenian oireita, mutta uskoisin näiden äänien liittyvän enemmän mahdolliseen vauvaan. Tai sen puutteeseen.
Toinen ääni edustaa perinteistä ihkua vauvakuumetta, sellaista pehmeää, lämmintä ja utuista, söpöä pientä kuiskausta. Vastaavasti toinen ääni on järjen kylmääkin kylmempi hyytävä hönkäys.

Kuiskaus korvassani laittaa minut googlettamaan ihania vauvanvaatemallistoja, ihastelemaan vauvamasuja, miettimään tulevan vauvan nimiä ja sukupuolta, pohtimaan mahdollisia kummeja ja parhaita nukkumisjärjestelyjä sekä ajattelemaan sisustusta hyväksi tulevan vauvan kannalta.
Hönkäys taas palauttaa visusti takaisin tähän hetkeen. Siis minkä vauvan? Ei ole tulossa mitään vauvaa.

Hönkäys myös ikävästi muistuttaa tosiasioista. Raskausaika ei ole ollut minulle mitään elämän tähtihetkiä. En hehku taivaallista loistoa enkä todellakaan voi hyvin. Hiukseni rasvoittuvat silloin helposti ja saataan saada hormooninäppyjä naamaan. Mikään ruoka ei maistu aluksi ja riudun ja kuihdun lähes olemattomaksi. Väsyttää, oksettaa enkä myöhemmin todellakaan rakasta painavaa kehoani. Loppuraskaudesta närästää, mahaa painaa ja nukkuminen on hankalaa. En ole myöskään sitä tyyppiä joka taputtelee vatsaansa ja juttelee sille. En myöskään tykkää kun muut tekevät niin. Olen päässyt raskauksissani todella helpolla, kun vertaa moniin muihin. Ei ole ollut turvotusta, raskausmyrkytystä, diabetesta, painokin noussut vaan muutaman kilon ja eikä mahakaan ole kasvanut kovin isoksi. Esikoisen syntymän jälkeen monet ihmettelivät että mistä se lapsi on adoptoitu, kun eivät olleet tajunneet että olen raskaana. Siltikään en yhtään tykkää itse raskaudesta.

Hönkäys haluaa myös muistuttaa minua valtavasta synnytyspelostani. Kuopuksen kanssa oltiin jo varattu aika peloista johtuvaan suunniteltuun sektioon rv 39+0. Yritin saada lääkäriä uskomaan että raskaus ei kestä sinne saakka, esikoinen syntyi 37+6. Minulle luvattiin että saan sektion joka tapauksessa, vaikka synnytys käynnistyisi aikaisemmin. Lopulta kuitenkin kauhuskenaariostani tuli totta. Synnytys käynnistyi yöllä, lapsivedet meni, ajettiin sairaalaan 160km/h ja lapsi syntyi 20min päästä siitä. Olisi syntynyt varmasti jo autoon, jos en olisi ollut paniikissa ja pitänyt jalkoja vaan visusti ristissä =) sairaalassa todettiin ettei ehditä antaa mitään kipulääkettä ja käskettiin ponnistaa. Minä aloin kiljua ja huutaa ja luulin että kuolen. Lähinnä varmaan vaan huusin että kuolen. Mies tokaisi siihen, "niin kuoletkin... mutta et välttämättä vielä". Tönäsin miehen ja happinaamarin alas sängystä, ripustauduin kätilön kaulaan ja aloin huutaa hänen korvaansa. Lapsen sydänäänet alkoivat laskea ja paikalle kutsuttu lääkäri totesi minun olevan täysin kykenemätön yhteistyöhön, ja päätti auttaa lapsen maailmaan imukupin avulla.

Kuiskaus muistuttaa minua siitä ihanasta tunteesta kun saa vauvan rinnalleen tuhisemaan. Ja miten se vauva on niin pieni! Eka kylvetys ja vaipanvaihto sujuu tutisevin käsin, sitä melkeen pelkää että toinen menee rikki. Eikä sitä malta edes nukkua ensimmäisenä yönä, kunhan vaan katselee vauvaa, pientä ihmeellistä olentoa.

Sydän sanoo kyllä, järki taas ei. En tiedä miten jaksaisin taas yhden raskauden ja pelkkä ajatuskin synnytyksestä ahdistaa. Kunnon yöunet alkaa myös tässä iässä olemaan lähes elinehto. Kuopus herättää vieläkin vähintään kerran yössä. En ole myöskään varma haluanko aloittaa taas monen vuoden vaippasirkuksen, kunhan tästä nykyisestäkin ensin selvittäisiin. Vauva sitoisi myös taas kotiin pitkäksi aikaa, ja nytkin jo tekee välillä mieli hyppiä seinille. Ei meillä olisi varsinaisesti tilaakaan vielä yhdelle lapselle. Silti mietin lähes päivittäin kuinka ihanaa olisi kun meille tulisi vielä vauva.

Kesällä Legolandissa

Käytiin kesällä Epun suosikkikohteessa Tanskan Legolandissa. Itse olen käynyt siellä viimeksi joskus lapsena, eikä ollut oikein mitään muistikuvaa paikasta. Oli kyllä ihan positiivinen kokemus, ja oltiin matkassa jo kesäkuun alussa, joten ei ollut hirveetä ryysistäkään. Matkalla oli mukana myös miehen äiti, eli lasten mummi ja Tanskassa seuraan liittyi vielä lasten täti, joka oli siellä suorittamassa opintoja.

Laivalla oli Muumit, ja Noppa tykkäsi näistä kovasti. Tai ainakin tökki niitä sormella ja veti Muumipeikkoa hännästä.

Automatkat sujuivat kahden kesämiehen kanssa yllättävän hyvin. Kertaakaan ei saanut pieni riiviö raivareita tai itkukohtausta, vaikka olikin köytetty visusti kiinni tuoliin ja matka kesti useita tunteja.

Näitä pienoiskaupunkeja muistan että Legolandissa oli jo kun lapsena siellä kävin. (Vaikka Eppu kysyi oliko silloin edes pyöriä kun olin lapsi). Oma muistoni on vedessä seilaava Viking Linen laiva, nyt ei ollut koko Suomi päässyt kartalle.

Satu-setä Anderssenin Hans Christian.

Mietin vaan että kuka näitä oikein rakentaa? Rakennetaanko ne fiilispohjalta, hei nyt teen leijonan, vai piirtääkö joku ensin ohjeet? Eppu kertoi että on olemassa Legoinsinöörejä joita valmistuu ihan omasta koulustaan.

Pete ja Anni on aika ihania =)

Eppu tykkäsi näistä, kun roiskui vettä ja mun muistaakseni soi vielä musiikkiakin.

Löytyi myös "vedenalainen" maailma, kadonnut Atlantis.

Pienille löytyi Duplopuisto, jossa oli liukumäkiä, kiipeilypaikkoja, mökkejä sun muuta.

Oli myös hienoja paloautoja.

Rakennettujen juttujen lisäksi löytyi myös muutamia vekottimia, kuten tämä jossa laskettiin veteen pyöreillä rengasveneillä.

Muutamasta miljoonasta Legosta on rakennettu myös Mt. Rushmore

Istuva Härkä o useamman metrin korkea ja siihen on käytetty yli 6 miljoonaa Legoa. Huomaa sulan päällä istuva lintu.

Toisena päivänä saatiin niskaan kunnon kesämyrsky. Ei mennyt kuin hetki ja kadut tulvivat, ukkonen iski myös johonkin laitteeseen. Siinä vaiheessa siirryttiin kauppaan ostelemaan omia Legoja, jonne kahlattiin noin 20cm syvässä vedessä.