perjantai, 9. joulukuuta 2011

Kirjoittajan puheenvuoro

Eilen illalla kun halusin lukea blogeja, oli koneella vientiä, joten kaivoin kännykän esiin. Googletin yhden blogin jota luen usein. Yllätyksekseni näytölle tuli kuitenkin paljon muutakin kuin vaan kyseinen blogi. Meinaan todella paljon törkyä ja haukkumista blogin kirjoittajaa kohtaan. Muistan että joskus kesällä oli paljon juttua anonyymeistä haukkujista, ja moni laittoikin blogin salasanan taakse, tai lopetti kirjoittamisen kokonaan.

Ymmärrän että kaikki eivät pidä kaikesta. En vaan ymmärrä että miksi pitää lukea sellaista blogia mikä ei kiinnosta? Ja kun ihmisiä haukuttiin ihan ihme asioista, sekä tietysti myös kadehdittiin niitä jolla on "täydellinen elämä". Jutun aiheena oli myös lasten pään koot, että on isopäisiä lapsia kun jäävät kaula-aukkoihin jumiin. Mietittiin myös onkohan eräällä blogistilla rahapula kun myy vaatteita huuto.netissä ja miksiköhän eräällä toisella on muovilattiat eikä laminaattia vuokra-asunnossa! Kamalaa on myös se että eräs bloggaaja kertoi että pussiteet voivat olla hyviä. Jotkut jopa jaksoivat närkästyä kun erään blogistin lapsella on tänä talvena haalari koossa 92 ja ensi talvena täysin epärealistisesti siirrytään kokoon 104. Siis aivan järkyttävää! Mietittiin myös miten miesparat pärjäävät, kun äideillä ei ole muuta tekemistä kuin kuvata kaikki (yleensä rumat mutta kalliit) lapsillensa ostamansa vaatteet.

Itse olen saanut pienen aloittelevan blogin pitäjänä olla rauhassa, vaan ehkä ennen pitkää tännekin löytää joku joka järkyttyy syvästi perheemme elämästä. Näitä mahdollisia lukijoita varten haluan kertoa elämästämme seuraavaa:

* Emme ole rikkaita, emme edes varakkaita. Lastenvaatteisiin säästyy rahaa kun ei juo eikä polta, ei pahemmin käy missään, myy vanhat pois kirppiksellä ja huuto.netissä sekä ostaa uudet lähinnä alesta.

* En ole tyylikäs, en edes muodikas. Puen päälle vaatteet ihan fiiliksen mukaan, välillä on värikästä, välillä taas vähän tylsempää taminetta. En omista kalliita merkkivaatteita. Mulla oli myös vielä pari vuotta sitten todella tyylittömät rastat!

* Vaikka teidän mielestä lapseni olisivat rumia, ne ovat kuitenkin minulle ne kauneimmat ja rakkaimmat <3

* Vaikka tykkään sisustamisesta, se ei tarkoita sitä että kotimme olisi valmis sisustuslehteen. Se tarkoittaa sitä että tykkään laittaa kotia sellaiseksi, että perheemme siellä viihtyy. Kodissamme ei myöskaan ole hienoa designia, vaan ihan perus Ikeaa ja muutamia itse entisöimiä huonekaluja.

* Syön kasvisruokaa kyllä, mutta muuten vedän kyllä naamaan sipsiä ja dippiä, karkkia ja jätskiä. Juon myös pussiteetä. En myöskään harrasta liikuntaa jos ei ole ihan pakko. Kipeät lihakset eivät ole riemastus vaan kauhistus. Olen kuitenkin pitkä ja hoikka, siitä voi tietenkin spekuloida mielensä mukaan.

* En saa ilmaisia tuotteita, en bonusta minkään mainostamisesta tai alea nettikaupoista. Jos saisin, niin ottaisin varmasti vastaan, jos tuote muutenkin olisi sellainen mitä käytän/voisin ostaa.

* Meidän elämä on aika kaukana mistään täydellisyydestä. Ei ole edes niin hienoa kameraa että saisi otettua kaikki standardit täyttäviä kuvia.

* Lapset itkee, sotkee, kiukuttelee, tappelee, riehuu. Aiheuttavat pahennusta yleisellä paikalla, ainakin toi pienempi. Isompi ei ehkä enää kehtaa. On sekin aikoinaan mm laulanut keskellä Cittarin mammuttimarkkinoita ERITTÄIN kuuluvalla äänellä, "hei beibi anna mulle piiiiskaaaaaa".

* Nopalla on pieni pää, se on silti jäänyt jumiin Metsolan paitaan. Mullakin on pieni pää, ja se on jäänyt mm auton oven väliin.

* Eppu ei saa pelkkiä kymppejä koulusta, itseasiassa Steinerkoulussa ne taitaa saada numeroita vasta sitten joskus yläasteella. Ja siellä koulussa ne on tosi vihreitä ja syö luomua, tekee itse kaiken sukkapuikoista alkaen, mikä on hienoa. Itse en todellakaan ole niin hyvä ihminen.

* Pyydän myös anteeksi ostospostauksia ja vaatekaappikuvia. Ne on varmaankin tylsää luettavaa ja katsottavaa, mulla ei vaan todellakaan ole aina mitään järkevää sanottavaa (ei ole nytkään), mutta tekee mieli blogata silti.

* En myöskään pidä tätä lastenvaateblogina, vaan just sellaisena tyylittömänä sekametelihärdellinä, mitä niin moni syvästi paheksuu.

Olen puhunut.

9 kommenttia:

  1. Olipa kiva kirjoitus. Noinhan se juuri on=)
    Ja siinä kun joku inhoaa ostospostauksia moni niitä rakastaa. Kaikkia ei voi miellyttää.
    Hyvä nettietiketti olisi syytä muistaa, vaikkei kaikesta tykkää aikä tarvitsekaan.
    Ja sillisalaattiblogeista itse tykkään eniten! Joten kiitos tähän asti tarjoamastasi sillisalaatista (vaikken oikeesti sillistä pidäkään, yäk!). Luen jokaisen kirjoituksesi ja tykkään tyylistsäsi paljon.

    VastaaPoista
  2. Juurikin näin!
    Jokainen bloggaa tyylillään ja jos joku ei siitä tykkää niin painaa vaan reippaasti sivun tuolta nurkassa olevasta rastista pois! ;D
    Mäkin tykkään nimenomaan sekametelisopasta, pelkästään yhteen asiaan keskittyvä blogi tuppaa olemaan tylsä.

    VastaaPoista
  3. Tarjosit päivän parhaat (ja toistaiseksi ainoat) naurut tuosta pienestä päästä, joka jäi auton väliin :)

    VastaaPoista
  4. Jarna: nimenomaan, hyvät käytöstavat on syytä muistaa netissäkin. Pitää muistaa että sitä blogia kirjoittaa myös ihminen, jolla on tunteet ja silmät joilla lukea anonyymien haukkuja. Ja kiitoksia =)

    Sari: Sitä tässä just mietin, että ei ainakaan mulle tulis mieleen mennä lukemaan jotain autotuunaus-blogia, ja sitten haukkua keskustelupalstoilla, että onpas typerää laittaa rahansa pölykapseleihin ja autovahaan, ja autokin on ruma kuin mikä! (Ja ei siis ole mitään autojen tuunausta vastaan, ei vaan kiinnosta mua aihepiiri)

    Rva Kepponen: =) Oon oikeasti hyvä jättämään kehonosia auton oven väliin. Kerran istuin autossa, ovi auki ja toinen jalka ulkona, odottelin jotain parkkiksella. Tuli kylmä ja vedin oven voimalla kiinni, jalka tietysti oven välissä.

    Kerran heitin purkan ulos ikkunasta, jostain syystä pidin vielä oikeaa kättä ulkona ja samalla painoin vasemmalla sitä nappia että ikkuna menee kiinni. Voin muuten kertoa että niissä ei ole mitään hienoa tunnistusmekanismia, kuten esim hississä, vaan se ikkuna menee kiinni vaikka käsi on siellä välissä.

    VastaaPoista
  5. Hyvän puheenvuoron veditkin kirjoittaja!

    Kyllähän se niin on, että ne tökeröimmät kommentit kertovat vain ja ainoastaan kommentoijasta itsestään. Eikä niin kovin hyvää.

    Ja hei, varovasti siellä, pidä huoli raajoistasi ;)

    VastaaPoista
  6. No niinpä, ikävää että joillakin on niin paha olla että täytyy haukkua toisia =(
    Täytyypä koittaa pitää huoli raajoista =) ne on vaan niin pitkät että jää helposti jonnekin väliin =)

    VastaaPoista
  7. Ihana kirjoitus! Itsekin olen säästynyt arvostelulta vielä, mutta liekkö senkin aika joskus tulee.

    VastaaPoista
  8. Sattumalta eksyin blogiisi, ja täytyy heti tunnustaa, että taisin vähän nauraa lueskellessani. Ihan hulvatonta juttua, jos joku joskus kommentoi jotain poikkipuolista, niin antaa mennä ohi vaan.
    Minäkin tipahdin tuon oven väliin jääneen pienen pään kohdalla, ja vaikka nauratti jatkotoilailusikin, niin yhdyn täysin noihin varovaisuudentoivotteluihin!
    Iloista joulunodotusta ja paljon hauskoja blogihetkiä,
    Jaana

    VastaaPoista
  9. Novella: toivotaan että säästyt turhilta ilkeyksiltä

    Jaana: olen sellainen sählääjä, että ihme kun keho löytyy vielä yhdessä osassa. Mukavaa joulunodotusta sinullekin =)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!