Joka vuonna on vaan sama juttu, vaikka antaa kaksi päivää, voitte itse valita vielä että mihin aikaan haluatte tulla, on ihmisiä jotka eivät silloin tule. Eikä siinä mitään, eihän synttäreille ole mikään pakko tulla. Mutta kun viikko on pyörähtänyt käyntiin, alkaa puhelin soida ja viestiä pukkaa. Voitaisiinko tulla tänään?
Ehkä oon sitten vaan laiska äiti, kun en jaksaisi juhlia yhden lapsen synttäreitä viittä, välillä jopa kuutta päivää. Mulle se on ihan oikeasti riittävästi, että keitän kahvia viikonlopun ja kaitsen yhden päivän kymmentä lasta. Siivoan tietysti joka päivä ja leivon, tiskaan ja laitan tarjottavia pöytään, seurustelen vieraiden kanssa. Sitten haluaisin jo levähtää.
En haluaisi enää juosta kauppaan hakemaan lisää pullaa. Voiko sitä sitten mitenkään kohteliaasti kieltäytyä kahvittelemasta enää yhtään ihmistä? Tänään olen saanut yhden tekstarin ja useamman soiton (soitot yhdeltä henkilöltä tosin). En vastannut kumpaankaan, en viestiin enkä soittoon. No soittaja ajoi sitten pihaan ja tuli kahville joka tapauksessa. Siinä vaiheessa en kehdannut sanoakaan etten jaksaisi nyt millään. Tosin itku meinasi tulla, olin niin väsynyt.
Joka vuosi ne ovat ne samat ihmiset, joille ei käy ehdotettu aika, mutta haluavat silti tulla.
Miten te muut ihmiset hoidatte synttärit? Keitätte kahvia ja leivotte kakkuja päivätolkulla? Jos ette, niin miten kieltäydytte kohteliaasti näistä omista bileistä?
Ehkä teen nyt vaan kärpäsestä härkäsen, ja kunnon äidin pitäisi vaan jaksaa kestitä lastensa vieraita, milloin nämä sitten suvaitsevatkaan tulla. Ehkä olen vaan yliherkässä tilassa, kun melkein sain tänään ihan omaa lapsivapaata aikaa (ekaa kertaa sitten viime helmikuun). No se vaihtui sitten miehen saunapäivään kavereiden kanssa (sillä oli viimeksi saunapäivä sunnuntaina), joten se siitä äidin vapaasta sitten.
Ymmärrän tuon todella hyvin. Itseänkikään ei huvittaisi vetää synttärijuhlia aina vaan uudestaan ja uudestaan. Mä en vaan myöskään jaksaisi sitä siivoamista ja tarjoilun kehittämistä.
VastaaPoistaMä en tiedä, kuinka kohteliaasti kieltäytyä vieraista. Jos vaan vastaisi viestiin, että nyt on kalenteri todella täynnä ja että otat yhteyttä reilusti myöhemmin? Vetää sitten ihan kunnolla henkeä ja palata asiaan vaikka reilun kuukauden päästä?
Meillä noi ylimääräiset juhlakierrokset tulevat siitä, että aina joku sukulainen on juhlien aikaan sairaana ja vielä yllättäen. Ja tietenkin haluavat tulla onnittelemaan sankaria ja lahjakin on valmiina.
Vaikea homma. Itse ainakin yrittäisin livetä :)
Meillä juhlitaan kerran kunnolla, mummit ja kummit ja muu suku ja ystävät kutsutaan. Jollei silloin pääse niin ei pääse.
VastaaPoistaJos on "hyvä" syy esteelle, niin sitten kahvitellaan ihan vaan niillä eväillä mitä kaapeista ja pakkasesta sattuu löytymään.
Oon nyt ainakin tämän viikonlopun livennyt parista vieraasta, ehkä sitten ensi viikonloppuna voisi taas jaksaa.
VastaaPoistaJa siis itse ajattelen kyllä niin, että jos en jonnekin pääse, niin sitten en pääse, enkä kyllä pyydä ketään keittämään mulle kahvia minään muunakaan päivänä. Jos on lahjakin valmiina, niin mieluummin sitten sopii jotain tapaamista pitkälle hamaan tulevaisuuteen, eikä sen tarvitse tapahtua sankarin kodissa, vaan yhtä hyvin voidaan kaffetella jossain kahvilassa.